Syvyyksien kuunteluasema (eng. Listening station of the depths)
pilkkimaja / kuuntelutila / matkaava installaatio / kehittyvä tutkimusarkisto
2026 >
@
Ylä-Vuotsa, Ilomantsi,
5.-6.4.2026
@
Fiskar Biennale, Fiskars, 7.6.-31.8.2026
Syvyyksien kuunteluasema Ylä-Vuotsan rannassa pääsiäisenä 2026
Vedenalaisten äänten kuuntelua reaaliaikaisesti
Tämä teoskokonaisuus on hetkellinen yhteenveto Ilomantsin Koitere-järvelle suuntautuneesta taiteellisesta tutkimuksesta, jossa säännösteltyä järveä on tarkasteltu kuuntelemiseen perustuvan kenttätyöskentelyn kautta.
Teoksen keskiössä on vedenalaisten äänten pilkkimaja, Syvyyksien kuunteluasema. Se suunniteltiin liikkuvaksi tutkimusasemaksi Koitereen jäälle, jonka
pohjassa olevan reiän kautta
voidaan hydrofonien avulla kuunnella veden alaista.
Poikkeuksellisen aikaisen kevään 2026 vuoksi asema ei kuitenkaan päässyt jäälle, vaan sijoittui lopulta rannalle jään rajaan Koitereen läheiselle Ylä-Vuotsan lammelle.
Veden taju -näyttelyssä maja toimii tutkimusprosessin väliaikaisena kokoontumispisteenä, ja sen yhteyteen on koottu kenttämatkojen aikana kerättyjä havaintoja, äänitteitä ja aineistoja.
Teoskokonaisuus muodostaa moniaistisen kollaasin erilaisista tavoista lähestyä Koiteretta ja sen vettä. Teoksen ulkopintojen metallilaatoilla järveä tarkastellaan karttojen, vedenkorkeusdatan, vedenkorkeuden säätelyyn liittyvien mitta-arvojen sekä vedenalaisten äänien spektrogrammien kautta. Niissä näkyy mm. ympäristön mittaamiseen, luokitteluun ja mallintamiseen perustuvia tiedon muotoja. Pilkkimajan sisällä näkökulma siirtyy kokemukselliselle ja aistilliselle tasolle. Tilassa kuullaan pinnanalaisia äänitteitä veden ja jään alta sekä “maailmanlopun mäntyjen” ja sähköpylväiden pinnoilta tallennettua ääntä. Sisäseinille on koottu lyhyitä otteita Koitereella käydyistä keskusteluista ja haastatteluista.
Kokonaisuutta voi ajatella eräänlaisena kaikuluotauksena. Se ei pyri muodostamaan yhtenäistä kuvaa tutkimuskohteestaan, vaan tuo näkyviin erilaisia tapoja havainnoida, mitata, muistaa ja kokea ympäristöä. Tuloksena on fragmentaarinen ja moniääninen hahmotelma niistä voimista, suhteista ja tietämisen muodoista, jotka muovaavat vesisuhdetta Koitereella.